perjantai 14. kesäkuuta 2013

Essee menneisyydestä -festivaalien trendejä etsimässä

Näin kesäisen festivaalikauden alla muistelen hetkisen kirjoittamaani esseetä tapahtuma-alasta, jossa kuvataan festivaalikentän muutoksia ja trendejä. Oheinen essee on siis kirjoitettu vuonna 2010, joten kritiikkinä mainittakoon, että tekstissä kuvataan alaa, joka on jo muuttunut kolmen vuoden aikaan voimakkaasti. 

Mitä tulevaisuus taas puolestaan tapahtuma-alalle ja festivaaleille tuo tullessaan? Tätä pohtinen tuonnempana. 

***

Suomen kesä tunnetaan itikoista ja juhannuksesta, jolloin aurinko paistaa läpi yön. Toisaalta Suomen kesää kuvastaa mökkeily järvimaisemassa, rantasaunan katveessa. Kulttuurin tai luovien alojen näkökulmasta Suomen kesä puolestaan tunnetaan sadoista kesätapahtumista, konserteista, kesäteattereista ja festivaaleista. Viime vuosina jopa kansainvälisten artistien konserttien ja festivaalien määrä, klubikeikkojen ympärivuotinen määrä ja tapahtumatuottajien sekä promoottorien kirjo on kasvanut.  Millaisia trendejä on nähtävissä elävän musiikin bisneksen ja festivaalikentän taustalla? Millaisista lähtökohdista festivaali voi menestyä alati globalisoituvilla, kilpailuilla ja monopolisoituvilla kansainvälisillä markkinoilla? Pohdittakoon siis hetkinen alati muuttuvaa elävän musiikin teollisuutta.

Kulttuuri ja kulttuurituotanto ovat olleet huomioituina jo useiden vuosien ajan erilaisissa maakunnan kehittämisasiakirjoissa, suunnitelmissa ja elinkeino-ohjelmissa. Kulttuurituotannon on katsottu olevan potentiaalinen kasvuala, joka luo alueen markkinoinnille, imagolle ja ennen kaikkea asukkaidensa viihtyisyydelle pohjaa. Kulttuurituotanto on nähty mahdollisuutena alueelliselle erottautumiselle. Sittemmin keskustelut kulttuurituotannosta ovat antaneet tilaa luovalle taloudelle ja luoville aloille. Luovaa taloutta pidetään yhtenä kehittyneen ja menestyvän markkinatalouden tunnusmerkkinä. Kulttuurin rahoituskysymysten ajankohtaisuutta korostavat luovuuteen ja luovaan talouteen kohdistuvat odotukset muun muassa merkittävänä alueellisen kehittämisen keinona. Jälkiteollisen yhteiskunnan polkiessa mahdollisen taloudellisen taantuman suossa luovien alojen on katsottu olevan uusi kasvuala, joka luo uusia työpaikkoja jopa meidän maakuntaamme.

Musiikkiteollisuuden ja festivaalikentän ei katsota olevan poikkeus luovien alojen kontekstissa. Suomalaisella kesätapahtumakentällä rockfestivaaleineen on ollut merkittävä rooli musiikkteollisuuden sisällä, mutta myös omalla kotiseudullaan. Viime vuosikymmeninä muusikko tai artisti on kerännyt vuosittaisen leipänsä levymyynnistä, joka lukuisat esiintymiset konserteissa ja festivaaleilla ovat tukeneet markkinoinnillisesti. Levymyynnin onnistumisen kannalta festivaalit ovat olleet siis välineitä promootioon. Festivaalit ovat parhaimmillaan voineet luoda jostakin aristista ilmiön. Tänä päivänä musiikkiteollisuuden rakenteet ja ansaintalogiikat ovat muuttuneet ja ala on siirtynyt murroksesta toiseen.

Harva tietää, että suomalaisella rockfestivaalilla on pitkä historia Euroopan mittakaavassa. Turun Ruisrock ja Joensuun Ilosaarirock ovat yhdet Euroopan vanhimmista festivaaleista. Ilosaarirock-festivaalin järjestäjänä Joensuun Popmuusikot ry on Suomen vanhin elävän musiikin järjestö. Yleisesti ottaen suomalainen rockfestivaali kestää arvostelua, jos festivaalien ohjelmaa, peruspalveluita, turvallisuutta, laatua ja viestintää verrataan koko Euroopan festivaalikenttään. Suomalainen ja eurooppalainen festivaali ponnistavat samoista yhteisöllisyyden ja vapaaehtoisuuden lähtökuopista. Myös festivaalien pelikenttä on sama.

Suomalaisen sekä eurooppalaisen festivaalin kehitys on ollut huomattavaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Festivaalityöhön liittyvä osaaminen on kasvanut huomattavasti ja median kiinnostus tapahtumia kohtaan on lisääntynyt. Maakohtaisesti festivaalit ovat järjestäytyneet ja luoneet jopa kansainvälisiä yhteistyön foorumeita mahdollistaen tiedon jakamisen ja uusien toimintamallien kehittämisen. Suomessa festivaalit ovat järjestäytyneet joko Finland Festivals ry:n tai Suomen Rockfestivaalien liitto SURF ry:n alaisuuteen. Lisäksi kaksi vuotta sitten festivaalit päättivät ryhtyä yhteisesti toteuttamaan alan edunvalvontaa Majoitus- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:n kanssa. Euroopassa rockfestivaalit ovat luoneet oman edunvalvonnan ja yhteistyön organisaation Yourope-järjestön, joka on laajalti keskittynyt tiedon jakamiseen ja festivaalien ohjelmistotyön, järjestelyjen, palveluiden ja turvallisuuden kehittämiseen luoden yhteisiä toimintatapoja ja standardeja. Vasta viime vuonna on käynnistetty ensimmäiset mittavat operaatiot elävän musiikin toimialan hahmottamiseksi ja tunnuslukujen keräämiseksi Euroopassa. Suomessa toimialatietoa ja tunnuslukuja kerätään, mutta varsin niukasti.

Euroopanlaajuinen järjestäytyminen viestii markkinoiden yhdentymisestä sekä laajemmin globalisaatiosta. 2000-luvulla syntyivät ensimmäiset 360-asteen musiikkiyhtiöt ja palvelumallit, joissa levy-yhtiöt laajensivat toimiaan äänilevytuotannosta keikkamyynnin, konserttituotannon ja tuotemyynnin puolelle. Yhtiöiden artisteille pystyttiin tarjoamaan kaikki mahdolliset palvelut, joita artisti tarvitsee liiketoimintansa edistämisessä. Kansainväliset mega-artistien liikkuvuus on lisääntynyt ja konsertteja sekä festivaalikeikkoja järjestetään ennätysmäärin. On selvää, että monopolisoituneilla ja globaaleilla markkinoilla kansainvälinen festivaalien välinen yhteistyö ja tiedonvaihto on enemmän kuin todellista. Yhteistyö ja tiedonvaihto ovat välttämättömyyksiä, ne ovat jopa elinehtoja. Yhteistyötä on rakennettava ennen kaikkea festivaalien ohjelmistojen ja sopimuksien valossa, jotta monopolisoitunutta elävän musiikin markkinaa voidaan ennustaa.

Vaikka festivaalikentästä voi olla vaikeaa ennustaa tulevia megatrendejä, on selvää, että muutamia voidaan havaita. Ensinnäkin globalisaatio on yhdentänyt markkinoita, jolloin festivaalit eivät kilpaile keskenään asiakkaista, vaan kansainvälisistä tähdistä ja huomiosta. Tulevaisuudessa kilpaillaan myös kansainvälisistä asiakkaista. Toisaalta vastapainona on ollut heikosti säännellyn alan muuttuminen ennustettavampaan ja säännellympään suuntaan, jossa tehtyjä sopimuksia noudatetaan. Meneillään oleva musiikkitoimialan sukupolven vaihdos toteutuu helpommin. Yhtäältä alan kilpailu ja kuumentuminen pakottaa myös Euroopan yhteisön ja jäsenvaltioiden sääntelemään tarkemmin toimialaa ja laatimaan tapahtumaturvallisuutta, järjestelyjä ja ympäristöä turvaavia toimenpiteitä. Eurooppalaisia direktiivejä. Toisin sanoen, valtiovallan läsnäolo festivaalikentässä on lisääntynyt. Entistä enemmän kiinnitetään huomioita konsertti- ja festivaalitaltiointien oikeuksiin, levitykseen, tuotteistamiseen tai mahdollisuuksiin. Artistin ja alan suuryhtiöiden on entistä enemmän tartuttava uusiin lisäarvoa tuottaviin mahdollisuuksiin, kun perinteinen tuottoa tuottava toiminta murenee.

Artistien konsertti- ja festivaaliesiintymisistä solmitaan eksklusiivisia sopimuksia. Globaali monopoli pistää jokaisen festivaalipromoottorin ja konsertin järjestäjän valvomaan oman artistin esiintymistä omassa markkina-alueessa. Eksklusiivissa eli yksinoikeussopimuksissa sovitaan artistin mahdollisesta esiintymisestä ja rajataan muiden tuottajien järjestämiä tapahtumia, konsertteja ja festivaaleja ulos artistin keikkakalenterista. Luonnollisesti suuret globaalit korporaatiot pystyvät sopimaan esiintymissopimuksia paremmista lähtökohdista, kuin periferiassa järjestettävät paikalliset yksityiset tapahtumajärjestäjät.

Megakonsertteja toteutetaan jatkossakin Suomessa. Kuten myös kansainvälisiä festivaaleja. Festivaalit ja megakonserttien tuottajat tekevät jatkossa yhteistyötä konserttien toteuttamisessa siten, että kansainvälisen artistin konsertteja nivotaan festivaalien yhteyteen. Toisin sanoen, jo olemassa oleviin festivaaleihin voidaan paketoida lisäpäiviä kansainvälisesti tunnettujen artistien voimin. Näin konserttituottajat ja festivaalit jakavat sekä kustannuksia että tuottoja. Megakonserttien ja festivaalien yhteismarssi voi tulevaisuudessa olla ainoa tapa, jolla festivaali voi kiinnittää mega-artistin esiintyjälistalleen. Suurien järkälemäisten artistien syntyminen heikkenee ja yhtyeiden keskiluokka kasvaa.

Voivatko pienet festivaalit pärjätä globaalin markkinatalouden puristuksissa? Voidaanko rakentaa vielä periferiaan menestyviä tapahtumakonsepteja, jotka pystyvät täyttämään omat asettamansa niin taloudelliset kuin kävijämääräiset tai yhteiskunnalliset tavoitteensa?

Globaalissa markkinassa kaikki ovat tässä nyt. Tietoa markkinoista, yhteistyökumppaneista ja kilpailijoista on saatavilla jatkuvasti. Myös festivaalikansalla on saatavilla tietoa useista kymmenistä, ellei jopa sadoista, erilaisista tapahtumista ja festivaalikonsepteista. Huomiosta kilpaillaan. Erottautuminen festivaalien kirjosta muuttuu merkityksellisemmäksi. Toisaalta paikallinen omaleimaisuus tai musiikilliset erikoisuudet voivat nousta asiakkaiden tai median keskiöön syrjäisissä maailman kolkissa. Paikallisuudesta, omaleimaisuudesta ja näistä kumpuavasta aitoudesta voi tulla yksi menestymisen edellytys yhtyeiden ja asiakkaiden etsiessä omaa uuta heimolaisuuttaan. Paikallisuus voi tuoda uskottavuutta ja tarinaa, johon musiikin kuluttajan on helpompaa samaistua. Tapahtumakentällä polarisoituminen jakaa festivaaleja yhä suurempiin järkälemäisiin menestyjiin, mutta toisaalta pienet genre-sidonnaiset konseptifestivaalit saavat jalansijaa. Väliinputoajien määrä kasvaa. Festivaaleja kaatuu enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta toisaalta monet onnistuvat rimaa hipoen. Ilmiön vastapainoksi syntyy festivaalien koalitioita ja pariutumista, jossa eri markkina-alueilla toimivat festivaalit rakentavat markkinointiyhteistyötä tuoden esille omien kumppanifestivaalien vahvuuksia ja auttaen kumppaneiden lipunmyynnissä. Pariutumisesta tulee myös ohjelmanrakentamisen strateginen työkalu.

Festivaalikansan ja kuluttajan näkökulmasta näinä päivinä eletään juhla-aikaa. Jokaiselle musiikin ystävälle löytyy elävän musiikin tarjontaa ja kuluttaja voi valita luovasti oman kalenterin mukaisesti sopivan musiikkikokemuksen nautittavaksi. Perinteisen ja alueellisen festivaalin järjestäjälle kaikki tämä ja tarjonnan sekä palveluiden mahdollistaminen vaatii vain vähän normaalia enemmän työtä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti