keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Muuttaminen on ihanaa


Olen aina pitänyt muuttamisesta. Kokemuksia erilaisista muutoista löytyy roppakaupalla. Oma kotikin on tullut muutettua useamman kerran. Nuorempana avustin monta kertaa siskoni muutoissa ympäri Suomen ja näistä muutoista opin paljon: ei pitäisi kiintyä mihinkään tavaraan liikaa. Tavaroiden läpikäyminen sekä pakkailu merkitsee muutosta, seikkailua ja uuden ajan alkua. Työpaikallani olen muuttanut työpistettäni lukuisia kertoja.

Hienoin muuttokokemukseni liittyy vaihto-opiskeluaikoihin. Opiskelimme puolisoni kanssa Firenzessä ja mukaan täytyi pakata vain kilomääräisesti rajoitettu tarpeellinen. Samaan aikaan olimme ostaneet ensimmäisen asuntomme ja vaihtokuukausien aikana vanhempamme muuttivat meidän romut uuteen kotiin. Ilman meitä. Kätevää.

2000-luvun vaihteessa Poppareiden toimistoa muutettiin urakalla. Joka vuosi. Ja jos ei toimistoa, niin sitten varastoa. Muuttorumbaan kuitenkin kyllästyttiin ja Popparit päätyivät ostamaan omat toimistotilat Rantakadulta, jotka sittemmin 2000-luvun lopussa kävivät pieniksi. Omien toimitilojen ostaminen ei ollut itsestäänselvyys, sillä perimätapana pidettiin kukkaron nyörejä tiukalla.

Vuonna 2008 Popparit vuokrasivat Joensuun kaupungilta kokonaisen toimistokiinteistön, Rantakatu 9:n, josta alivuokrattiin työhuoneita luovan alan toimijoille ja yrittäjille. Sittemmin tiloissa on toiminut alivuokralaisina ammattikorkeakoulun hankkeita, leffoja, mainos-, ohjelma- ja tapahtumatuotantotoimistoja, osuuskuntia, elokuvayhdistyksiä, projektitoimistoja, valokuvaajia ja vaikka ketä. Rantakatu 9:n vuokraaminen oli edellytys sille, että Joensuun kaupungin nuorisotoimi pääsi kehittämään viereistä suojeltua puutaloa Suvantokadun puolella. 2000-luvun loppupuolella Popparit selvittivät myös kulttuurikeskuksen perustamista kortteliin ja viime vuosina Joensuun kaupungin nuorisotoimi pohti hankkeiden avustamana korttelin toiminnallista tulevaisuutta. Poppareissa haaveiltiin myös oman puutalon ostamisesta, joka ehdollistettiin alkuperäiseen vuokrasopimukseen. Tätä ei ikinä selvitetty.

Maaliskuun aikana Popparit muuttavat naapuritaloon Suvantokadulle nuorisoaseman entisiin tiloihin. Rantakatu 9 on ollut poppareille ja luovien alojen toimijoille ideaalinen paikka. Tilat ovat olleet erinomaiset. Toimijoita on yhdistänyt, puuhastelumme lisäksi, kiintymys vanhoihin puutaloihin. Niihin on helppoa tulla. Niissä on luonnetta ja fiilistä. Lisäksi keskittymässä on ollut etunsa, kun ajan saatossa on syntynyt yhteistä toimintaa ja hankkeita. Selvää on, että Rantakatu 9:iin poppareilla ei ole paluuta, sillä talo tarvitsee täydellisen lämmitysjärjestelmäremontin, jonka jälkeen täydellisesti remontoiduille tiloille on varmasti siistimpää käyttöä.

48. korttelin tulevaisuuden suunnitelmia ei taida olla olemassa. Tai jos on, niin niitä meille punkkareille ei kerrota. Joensuun kaupungin tilakeskuksen kanssa asioidessa aistii yksikön suuren vaikutusvallan ja toiminnallisen itsenäisyyden. Neuvotteluja käydään hyvässä yhteistyöhengessä, mutta jokseenkin keskustelujen taustalla aistii aina pientä kylmäkiskoisuutta tavan punkkareita kohtaan. Tuntuu, kuin he tietäisivät ja ymmärtäisivät meitä paremmin monet asiat. Ja meidän tilatarpeemme eivät välttämättä ole kovin kiinnostavia. Monet meistä toimijoista ovat pieniä, jotka tarvitsevat tilakseen työhuoneen tai kaksi. Ja näitä luovia toimijoita on lukuisia. Työaikaa menee paljon joukon tilakoordinaatioon.

Näkisin Popparit mielellään pysyvänä toimijana 48.korttelissa. Torikadun puutalojen (10 ja 12) suojelun ja tulevan uudelleen rakentamisen sekä Suvantokadun tilojen kunnostamisen myötä syntyisi oivallinen keskittymä luoville toimijoille. Suvantokatu 1-3:kin olisi jo sinänsä hyvä kiinteistö, mutta sisäilmaan liittyvät epäselvyydet pelottavat vuokralaisia. Joka tapauksessa Poppareiden pitäisi löytää itselleen kestävämpi loppusijoituspaikka.

Joensuun kaupungin suunnitelmissa on kehittää tulevien vuosikymmenien aikana voimakkaasti jokivartta sekä ajatuksia on siunattu myös luovan alan toimijoiden tiloihin. Joensuun kaupunkiseudun kasvusopimusmenettelyn hakemuksessa todetaan:

”Tällä hetkellä luovan alan toimijat ja yritykset ovat kuitenkin varsin hajallaan eri puolilla kaupunkia. Symmetriseen keskustaan toteutetaan luovan talouden ja kulttuurin toimija- ja
yrityspuisto, mahdollisesti hyödyntäen alueella olevan suojellun rakennuskannan erityismiljöötä”

Harmillista, ettei symmetrisen kaupungin suunnitelma toteudu maaliskuussa.


Ja kiitokset kaikille, jotka puuhastelivat meidän Poppareiden kanssa Rantakadulla.


Lisätietoa Symmetrisen Joensuun suunnitelmista:

Spatian raportti Joensuun Kortteli 48:n puutaloista:

Yleisemmin Joensuun luovista kaupunkitiloista:

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Kuin punkkarit treenikämpistään


Aloitin treenikämpillä notkumisen 10-vuotiaana Enon bändikellarissa. Ystäväni olivat perustaneet yhtyeen ja minua kysyttiin soittamaan. Bassoa. Enossa kylän ainoaa treenikämppää pyöritti Enon kunnan nuorisotoimi sekä paikallinen Enon Nuorisomusiikkiyhdistys, joka vastasi laitteiden ja tilan kunnossapidosta. Kunta aika ajoin avusti yhdistystä laitteiden huoltamisessa. Vuosien aikana bändikellari koki kovia kohtaloita aina tulvavesistä murtautumisiin, mutta jollakin tapaa treenitilat aina järjestyivät paikallisille musaharrastajille ja bänditoiminta oli erittäin aktiivista.  Näiden ensimmäisten musa-askelmerkkien kautta päädyin myös järjestämään tapahtumia. Paras tapa saada keikka oli järjestää se itse.

Harvassa kunnassa treenikämppätoimintaa on kehitetty pitkäjänteisesti. Tai ylipäätänsä mitenkään, sillä treenikämpät eivät välttämättä ole hoidettavien asioiden listalla kärkipäässä. Kunnat järjestävät sen mitä voivat. Nykyisin musiikkitoimialan järjestöt ja jopa yritykset ovat järjestäneet suurkaupunkeihin erilaisia keskitettyjä soittotiloja. Bändipuuhastelu voi olla elämäntapa, elinikäinen harrastus ja parhaimmillaan myös elinkeino ja toimeentulon lähde. Musiikki ei kehity elinkeinoksi ilman treenitilaa. Usein treenikämppiin mielletään vain kilju ja punkkarit. Eikä tässäkään minusta sinänsä mitään vikaa ole.

Notkuisin varmaan vieläkin treenikämpillä, jos minulla olisi aikaa. Vaikka välttämättä joka maanantai, keskiviikko ja perjantai, jolloin meillä oli soittovuorot Enon bändikellarissa, ei motivaatio soittamiseen ollut huipussaan. Silti treenikselle kammettiin näkemään tutut soittajakaverit ja muiden bändien tyypit. Moni on päässyt Enon bändikellarista pitkälle.

Bänditoiminta ja musiikin tekeminen vaatii melkoisen paljon, ei pelkästään aikaa. Harrastus vaatii perheiltä vähän euroja ja kärsivällisyyttä. Soittajalta vaaditaan rohkeutta näyttää kavereille omat tekniset vajaavaisuudet ja paljastaa omia tuntemuksia biisin raakileen muodossa. Kyllä siinä pitää itsenä tuntea, jotta uskaltaa avata tunteitaan kaiken maailman retkuille. Saattavat kettuillakin vielä. Yritä siinä sitten selittää miten tällä ja tällä riffillä haetaan. Parhaimmillaan itsetunto saa vähän vahvistusta ja oppii yhdistelemään asioita luovasti. Enkä tarkoita piuhoja tai tortimia.

Tosiasia on, että Joensuun seudulla treenikämppätilanne on luokattoman huono. Teollisuuskadulta on suljettu 10 bändin tilat ja maaliskuussa sulkeutuu Koskikatu 9:n treenitilat, joiden synnyttämiseksi ja ylläpitämiseksi moni vapaaehtoinen on tehnyt tolkuttomasti työtä. Koskikadun tiloissa on parhaimmillaan treenannut varmasti parisenkymmentä bändiä. Kenttätiedon perusteella bändit harjoittelevat milloin missäkin. Teollisuushalleissa, kellareissa, väestösuojissa, autotalleissa ja vaikka missä. Maallikkotutkimuksen perusteella pelkästään joensuulaisten bändien määrä liikkuu 200-600 välillä. Laajemmin maakunnan treenikämppätilanteesta ei ole tietoa, mutta Poppareilla on tarkoituksena tulevien kuukausien aikana selvittää asiaa yhdessä Teoston kanssa.

Minusta treenikämppien tilanne kuulostaa varsin säälittävältä, huomioiden, että maakunta ja ennen kaikkea Joensuu tunnetaan vireinä laulumaina. Kannattaisi treenikämppiin panostaa, jotta niitä Nightwishejä ja Stelloja on tulevaisuudessakin.

Viime kuukausien aikana on myös tapahtunut paljon. Popparit ovat selvittämässä tilakonseptia, jossa yhdistyisi taiteilijoiden työhuoneita, treenikämppiä ja musa-alan toimijoiden työtiloja. Lyhyen selvityksen perusteella bändien, Poppareiden, aluerahoittajien ja kaupungin kannalta päästäisiin parhaimpaan lopputulokseen, jos Poppareiden hanke löytäisi kiinteistön, jonka omistaisi kaupunki. Semmoisen kiinteistön, joka olisi jo parhaat päivänsä nähnyt, sijaitsisi keskustasta 10 kilometrin sisällä ja sen tuotto-odotukset eivät olisi kummoiset. Pitäisi varmaan ajaa virkamiehet ulos toimistoistaan etsimään sopivia tiloja harmaasta ja epäkiinnostavasta kiinteistömassasta. Kuten punkkarit treenikämpistä. Me nimittäin ollaan jo ulkona ja etsimässä.  Parempaan lopputulokseen päästäisiin, jos etsittäisiin yhdessä.

Tietoa Poppareiden työ- ja harjoittelutilahankkeesta:

Taustaa treenikämppätilanteesta Suomessa: